keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Suomen tyhmin mies kirjoitti Vene-lehteen: "en pelkää myrskyä"

S/y Annalivia Suursaaren edustalla 2010.

Luin lääkärin vastaanotolla Vene-lehteä. Lehdessä oli teemana myrsky – useita tarinoita samasta aiheesta. Auli Irjalan juttu kertoi intoilematta, miten toimitaan, kun onni ei ole myötäinen. Aulin tarinasta pastoi, että on oltu ja selvitty, mutta nöyrin mielin. Eniten särähti Pelottoman Konkarin artikkeli, joka alkoi: "En pelkää myrskyä". Se laukaisi haluni kommentoida. Olen aina ollut myrskypelkuri.

"Myrsky on jokaiselle meistä se kovin tuuli, johon olemme joutuneet." sanoi Pertti Duncker. Niinhän se on. Ensikertalaisen myrsky on konkarin kova tuuli. Kun tuuli alkaa pysyä 10 m/s yläpuolella, on konkarilla epämukavaa.

Myrsky on tulossa, jää maihin.

Kun loma on lopuillaan ja on kiire, Konkari lähtee huonompaan keliin kuin on tarkoitus. Peloton Konkari ottaa riskin. Jos vene jää viikoksi Kotkaan, on se usein halvempi vaihtoehto kuin välinerikko huonossa kelissä kotimatkalla Helsinkiin. Taksimatkan hinnalla Kotkasta Helsinkiin saisi Peloton kippari tunteen, että on kerrankin tehnyt oikean päätöksen oikeaan aikaan.

Myrskyssä vaimo pelkää, miehistö pelkää, joku oksentaa, välineitä menee rikki ja kaikki on hankalaa. On vaikea nukkua, tehdä ruokaa, syödä läikyttämättä soppaa rinnuksille tai käydä vessassa

Isi haluaa olla sankari. Taksikyydin sijaan Konkari lähtee vesille.  

Kuiva ja lämmin mersu seisoo Sapokan taksitolpalla Kotkassa, mutta Peloton Konkari on ruorissa. Elokuun ilta pimenee ja vastatuuli voimistuu. Säätiedotus kertoi tuulen pysyvän kahdessatoista, mutta nyt se on puuskissa paljon enemmän. On huono olo, ei löydy turvavaljaita eikä kannella ole lifelineja, ne on Maritimin kassissa keulabunkan alla. Konkaria alkaa harmittaa. Itseasiassa nyt olisi korkea aika myöntää, että ollaan ongelmissa.

Kaikki on vielä ehjää. On viimeinen hetki sanoa ääneen, että ollaan kusessa. Jos pitää kääntyä takaisin, niin käännytään. Jos ollaan nopeammin turvassa koukkaamalla sivutuuleen ja syväväylää Haminaan, niin sinne. Kaikki on tasavarmasti helpompaa nyt, kun on vaan vähän merikipeä ja vene on ehjä.

Konkari pääsee suojaan, kaikki on märkää ja viluttaa, Konkari on siirtynyt kuolemanvaarasta epämukavuusalueelle. Ihana tunne.

Olen purjehtinut kilpaa Suomenlahdella mm. Suursaaren ympäri useasti, mutta vuonna 2010 kova tuuli yllätti. (Täällä video) En ole kuunaan nähnyt sellaisia aaltoja Itämerellä saati Suomenlahdella. Koskaan Suomessa ei ole niin moni vene keskeyttänyt avomerikilpailua. Kuka Kotkaan, kuka Haminaan. Kalustoa meni hyvin vähän rikki ja kaikki selvisivät hengissä. Jokainen keskeyttänyt oli ilman muuta myrskypelkuri – hyvä niin. Tässä on linkki vuoden 2010 Suursaari Race-kilpailun tuloksiin (DNC=did not compete DNF= did not finish). Selaa sivun loppuun, siellä on linkit eri luokkien tuloksiin. Jokainen keskeyttänyt toimi viisaasti. Tietysti onnittelut voittajille, hyvä että selvisivät perille.

"Ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä." (Sir Francis Bacon. 1561-1626)

P.S. En muista sen Pelottoman "en pelkää myrskyä" Konkarin nimeä.
Hän on merenkulkijana joka tapauksessa Suomen tyhmin mies.

            N A V I G A R E   N E C E S S E   E S T ,   V I V E R E   N O N   E S T   N E C E S S E .            

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti