sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Nakukanoottikuva – alku

"Meloja-lehti on kajakistien äänenkannattaja." näin joku sanoi Avokanoottiyhdstyksen jäsenkokouksessa. Olin eri mieltä. Jos avokanoottimelojat eivät tarjoa juttuja Melojaan, ei niitä sinne kukaan muu tee.

Otin yhteyttä lehden silloiseen päätoimittajaan, Ilkka Pitkäseen ja tarjosin, että voisin tuottaa jokaiseen lehteen Nakukanoottikuvan. Yksi kuva ja kuvateksti eivät vie juurikaan tilaa lehdestä, mutta säännöllisesti ilmestyvänä se nostaisi avokanoottimelonnan tunnettuutta Melojan lukjoiden keskuudessa ja varmaan innostaisi muitakin avokanoottimelojia kirjoittamaan lehteen.

No, näinhän siinä kävi. Vuosien varrella Avokanoottiydistyksen jäsenet ovat avustaneet Meloja-lehteä ja useampikin kansi on ollut avokanoottipainotteinen.

Uudessa Melonta ja Soutu -liitossa avokanoottimelonta on yhtenä lajina muiden joukossa. Meloja-lehti on ollut oleellinen media avokanoottimelonnan uskottavuuden kasvattajana ja Nakukanottikuva myös.

Tuo ensimmäinen kuva on epäonnistuneelta Vaikkojoen retkeltä. Olin ystäväni Henry Brännaren kanssa myöhäisellä syysretkellä. Tavoiteemme oli tämän järven, Hietasen, jälkeen päästä Vaikkojoelle, jonka uskoin pysyvän sulana, vaikka talvi jo teki tuloaan. Ensimmäisenä yönä Hietanen meni jäähän. Kun rannassa kopautin melalla jäähän, halkesi järveen saaretsa rantaan ulottuva railo. Railoa pitkin pääsimme mantereelle. Vedimme kanotit lumista kanervikkoa pitkitn metsätien varteen. Henry otti autoni avaimet ja lähti hölkkäämään tietä autolle. Aikanaan vanha mersuni ilmestyi mutkan takaa ja pääsimme pois lyhyeltä, mutta kieltämättä unohtumattomalta retkeltä.

Tuohon aikaan, 2003, harrastin vielä purjehdusta, joten melonta oli aikaisen kevään ja myöhäisen syksyn laji. Tietysti tuli opeteltua retkeilyä ja varsinkin melontaa äärikeleissä. Siitä on jäänyt minulle jano meloa mahdollisimman pitkälle syksyyn tai jopa talveen ja samoin aloittaa kausi aikaisin keväällä.

Äärioloissa pitää tietysti olla huolellinen ja käyttää luotettavia varusteita. Palkintona on sitten retkiä, joilla ei ruuhka kiusaa. Erakko kun perinteisenä suomalaisena olen.

            N A V I G A R E   N E C E S S E   E S T ,   V I V E R E   N O N   E S T   N E C E S S E .           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti