Atlantin yli on 8 x Gotland Rundt
Huomioita
ARC 2002 -purjehdukselta, Las Palmas - St.Lucia.
|
German Frers design, 2001 |
Juostaanko 400 metrin aidat vai 3000 metrin
esteet? Verrattuna Gotland Rundtia ARC-purjehdukseen, suhde on sama. Kyse on
maratoonista, jossa moni lyhyemmällä matkalla vähäpätöinen seikka kasvaa
oleelliseksi. Hyvin tehty esityö on pohja hyvälle purjehdukselle. Oli matka
mikä tahansa. Tässä muutama havainto, jotka eivät edellytä minkääntasoista
lahjakkuutta millään purjehduksen osa-alueella.
Hyvä uni on kaiken a ja o
Salonki on paras paikka nukkua. Oma bunkka
ei ole oleellinen, kunhan se on mukava ja tukee napakasti joka puolelta.
N.s. myrskybunkkka, joka on tehty virittämällä kangas yhdeksi bunkan laidaksi,
ei yksin toimi. Hyvää lisätukea saa istuimen selkänojista, fendareista (laitasuojista) ja
spinnupusseista. (pallokaspurjeen säilytyspussista)
Naulakoita
Jos olisi saanut yhden kaljan jokaisesta
Missä on mun... -alkuisesta lauseesta, niin joisin niitä oluita
varmaan
vieläkin. Vahtivuoroon liittyville tavaroille pitää jokaisella olla
henkilökohtainen naulakko ja kolo, laatikko tai pussukka. Eniten olivat
kateissa paukkuliivit, aurinkolasit ja -rasvat. Hankalinta oli säilyttää kamera
niin, että se oli helposti käytössä, mutta turvassa.
Stuuvaus (varusteiden pakkaaminen)
Keula ja perä keveiksi. Hedelmät ja
kasvikset katosta riippuviin verkkoihin. Osan astioista voi julistaa ns.
ranta-astioiksi ja pakata ne pois kilisemästä ja kolisemasta tai häiritsemästä
ruuanlaittoa keikkuvassa pentryssä. Purjehtiminen on muutenkin aikamoista
penkomista. Olen aiemmin pitänyt kuksan käyttöä veneessä jonain David Crockett -
syndroomana, mutta käytettyäni muutaman vuoden kuksaa, en enää lähde reissulle
ilman sitä. Punkkua en silti suostu kuksasta juomaan.Yövahtiin on hyvä varata pähkinöitä. Ne
ovat hyviä nakerrettavia ajankuluksi. Pussi hassel-pähkinöitä riittää 2-3 vahtia.
Elektroniikka
Onhan läppärin asetukset jotenkin
varmistettu? Onhan kaikki tarvittavat ohjelmalevykkeet ja tarvittavat mukana.
Onhan virtalähteelle varmistus? Onhan mukana muutama läppäri ja kartonki
gepsejä? Onhan mittarit kalibroitu ja virheet tiedossa? Mikään ei nakerra
taistelutahtoa niin kuin oikutteleva elektroniikka.
Kannella
Barberi- (keulapurjeen alakulman lisäsäätönaru) ja preventteriviritykset (köysikiinnitys, joka estää isonpurjeen 5-metrisen alumiinipuomin heilahtamasta vahingosssa puolelta toiselle) vakioksi
molemmille halsseille (veneen se puoli, jolta tuuli tulee). Mitä helpommat viritykset ja varmistukset purjeille /
puomeille on, sitä matalampi on kynnys tehdä jiipit ja reivaukset oikeaan
aikaan. Jos virittäminen on hankalaa, sitä siirretään eteenpäin tai
pahimmassa tapauksessa jätetään tekemättä.
Kickarin (isonpurjeen puomin alasvetäjän säätömekanismi) pikalaukaisu ruorimiehen
ulottuville broacheja (kovassa tuulessa ja aallokossa peräsin laakkaa pitämästä ja tuuli painaa veneen kyljelleen ja purjeet osuvat mereen) varten. Samoin preventterin laukaisu yksinkertaiseksi ja
nopeaksi sitloodasta käsin. Ruorin keskikohta on hyvä merkata niin, että sen
tuntee käsin säkkipimeässä. Samoin falleihin (purjeiden nostoköydet), reivinaruihin jne on hyvä merkata
tussilla normaaliasentojen paikat.
Narunpätkiä tarvitaan aina ja kaikkialla.
Niitä pitäisi olla sitloodassa (istumalaatikko, paikka josta venettä ohjataan ja purjeita hallitaan) ja mastolla valmiina.
Paloaseman siivous
Skuuttikuri. Jos totuttautuu palauttamaan
fallit ja skuutit (purjeiden nosto- ja säätönarut) aina samoihin paikkoihin, niin puoli kantta ei nouse joka
kerta ilmaan spinnun mukana tai jiipatessa.
Fallikuri. On helppo alkaa jiipin tai
spinnu noston jälkeen hätäilemaan venettä vauhtiin ja jättää sen jälkeen spinnu (pallokaspurje, joka nostetaan suoraan pussista vetämällä, vähän kuin laskuvarjon laukaisu)
pakkaamatta ja fallit jalkoihin. Pitää malttaa siivota tilanne heti. Aina.Spinnu on erittäin tulenarkaa kangasta. Älä
friteeraa katkarapuja juuri silloin, kun spinnu lasketaan ja se tulee levälleen
kajuuttaan.
Kypärä
Hyvä lisä ja apu, kun jonkun on mentävä
merellä mastoon. Mitä isompi vene, sen rajummat liikkeet. Siis kypärä ja kunnon
valjaat. Valjaiden avulla voi lukita itsensä mastoon/staagiin/puomiin nousun ja
työskentelyn helppottamiseksi. Ja nosto aina solmun varassa. Skuuttilukot ovat
liian helposti aukeavia ihmisten nosteluun. Paras solmu on vuorikiipeilijöiden
käyttämä varmistettu kahdeksikko.
Turvavaljaat
Mitä pitempi matka, sitä helpommin jättää
liivit naulaan. Sitloodassa turvavaljaat ilman liivejä on parempi ratkaisu kuin
pelkkä t-paita, kun paukkuliivit alkavat auringossa hiostamaan. Yöllä liivit ja
valjaat aina ja jokaiselle. Tässä on hyvä olla veljesi vartija ja huomauttaa,
jos toinen aikoo lintsata. Yöllä on turha rynnätä kannelle ilman liivejä, oli
tilanne mikä tahansa. Liivitön ei voi auttaa ketään, mutta on nopeasti se, jota
ei kukaan voi auttaa.
Otsalamppu ja muuta pientä apua pimeään
Nykyiset led-vehkeet ovat tosi hyviä. Voin
suositella. Virtauslankoja ruorimiehen silmän korkeudelle esim. barduunoihin.
Hyvä apu tiukassa tilanteessa, kun vindeksi ei näy ja mittarit on liian
hitaita.
Maston koneajovalo valaisee sopivasti
keulapurjetta ruorimiehelle. Tähän riittää 10 watin lamppu. Tavallisesti
koneajovalo on 25 wattinen, mutta tässä käytössä vähempikin riittää.
Keulan kulkuvalot sikaflexilla umpeen ja
oikeasti vesitiiviiksi. Valitettavasti markkinoiden liki ainoa kulkuvalomalli
on helvetin huono.Valkoinen spinnu on pimeällä parempi kuin
punainen.
Kännykkään soitonsiirto
Tämä on hyvä muistaa, varsinkin kun lähtee
kännykän kantaman ulottumattomiin jostain ulkomailta. Muuten maksat jokaisesta
kännykkääsi tulevasta puhelusta ulkomaan osuuden.
Mitä pidempi matka, sitä varmemmin nämä
asiat alkavat vaikuttaa veneen keskinopeuteen.
Prologi
Reissu oli tietty aivan upea. Marissa, Swan
48 on hieno vene ja hyväkäytöksinen. Kippari Matti ja ennen kaikkea veneen ääni
ja vimma, Matin vaimo Tuire, olivat tapansa mukaan hyviä ja huolehtivia pomoja
meille kaikille. Meillä oli kolme vahtia, kaksi tyyppiä kussakin.
Jollataustainen nuorisovahti, joka ylläpiti vauhtia ja kilpailutsemppiä. Sitten
me keski-ikäiset, jotka emme niinkään kaivanneet viimeisiä solmun kymmennyksiä
kuin varmaa etenemistä matalalla riskinotolla. Kun me kaksi vahtia emme päässeet
yksimielisyyteen, niin sitten kuultiin kipparia ja toimittiin viimeisen sanan
mukaan.On ollut onni tutustua Marissan ja Marissaa edeltäneen Odeten, Ron Holland Swan 44
1982 -porukoihin.
Kiitos Sanni, Tuire, Ykä, Matti & Ari.
Ylitysaika oli 14 vrk 2 min. Keskinopeus n. 8,3 solmua.
Oletettavasti ylitysaika on edelleen Suomen ennätys tällä matkalla.
Akvarellejä matkalla pitämästäni lokikirjasta.
Kuvat ovat mustavalkoisa, kun en löytänyt alkuperäisiä
kuvia, nämä ovat johonkin juttuun muokattuja mv-kuvia.
.
|
|
Lähdön jälkeen oli maisema takana spinnujen
pilkuttama.
Seuraavina viikkoina matkasimme päiväkausia näkemättä muita
veneitä
|
|
Lähdö.n jälkeinen navakka vastatuuli yllätti kyllä
koko ARC-porukan. Monelle porukalle kryssi Atlantilla oli liikaa. Meidän
sijoituksemme 1. vuorokauden jälkeen oli viides.
Aika hyvin – sillä kaksi
meistä makasi hyödyttömänä bunkan pohjalla
|
|
Meritauti
alkaa olla voiton puolella, kun jaksaa
pukea rensselit niskaan ja kavuta kannelle. |
|
Taas kerran rintsikat hyppyyttävät raavita miehiä.
Tasapuolisuuden nimissä taisi muutaman nainenkin olla hypyytettävänä. Rintsikat syntyy, kun keulassa oleva ohut pallokaspuje kiertyy puuskaisessa tuulessa etuhatuksen ympäri. Parhaimmillaan sotkun selvittämiseen meni tunteja. Purjeen koko oli 170 m2!
|
|
Vakaata
menoa – tasaiset päälle 200 meripeninkulmaa vuorokaudessa. |
|
Veneen Jabsco-merkiinen vessa. Ei päältäpäin uskoisi, kuinka oikukas vehje se voi olla |
N A V I G A R E N E C E S S E E S T , V I V E R E N O N E S T N E C E S S E .